kotiutuminen   (liitetty vanhasta)
syksy 2007
Muutto ohi. Kotiutuminen alkoi. Remontti myös. Ja sitä kesti ja kesti.

Entä tavarat? Miten voikin olla niitä tavaroita niin paljon. Siis ihan tolkuttoman paljon. Yksi muuttorekka ei riittänyt. Piti vielä palata erikseen peräkärryn kanssa hakemaan loput.
Entinen koti oli joutunut heti remontin käsittelyyn - sekin.
Ei muuten ollut lainkaan kiva palata entiseen kotiin käymään. Suoraan sanoen kammottavaa. Miksi uusi asukaa ei tykännytkään meidän upeasta kodistamme? Ehh, suurin piirtein kaikki irtoava oli revitty alas, muutamassa päivässä. Upeat kivitasot keittiöstä oli heivattu pihalle. Katoavaista kaikki, nyyyyh!

Pahinta aavistaen olin jo kaksi vuota sitten siirtänyt kasviaarteet mökille odottamaan uutta kotia. Kasvit ovatkin nyt ainoat entisestä muistuttavat muistot. Ihanaa.

OSAKKEESTA OMAAN TALOON (liitetty vanhasta)
8.3.2007
EPISODI 2.

Kotimatkalla junassa. Kun järki alkoi taas kulkea, törmäsi totuus vastaan. Meidänhän pitää myydä nykyinen kämppä. Ja ryhdyttävä hommiin melko nopeasti!

Pähkäilyt jatkuivat: myydäänkö itse vai annetaanko välittäjälle. Itse myydessä jää koko summa omaan käyttöön, välittäjä taas nappasee siitä 3,5 prosenttia + alvi. Mutta entä jos itse myydessä tulee ostajan kanssa ongelmia? Yksi välittäjä on jo kaksi vuotta tökkinyt ahkerasti kylkeen - milloin alatte myydä; joko nyt kohta; nyt on just se hetki jolloin kannattaa myydä jne. Sellainen painostus hermostuttaa, ihan oikeesti.

No tulipa välittäjä katsomaan ja arvioimaan. Sellainen energinen jäppinen,kova puhumaan ja kova taivuttelemaan. Puolisko hyväksyi sen heti, minä olisin odottanut. Välittäjä siihen: onko teillä mitään syytä lykätä päästöstä? Höh!
No sopimus tehtiin, näyttö heti seuraavana viikonloppuna. Kuinka siinä kävi - ehkä huomenna lisää.

OSAKKEESTA OMAAN TALOON
Episodi 1, talon katsominen
Jaa, että miten me uskalsimme? En käsitä sitä kyllä vieläkään. Kahden vuoden projekti ratkesi sitten hetkessä. "Ostavat omakotitalon näkemättä sitä ensin!"

Kaksi vuotta selattu etuovicomia ja oikotietä. Kerätty kolme mapillista taloehdokkaita. Ja sitten niksahti. Nax!

Sopiva talo, sopivalla alueella, sopivan pieni ja sopivan kokoinen tontti. Soitto välitäjälle. Usko ja luottamus siihen, mitä se välittäjä kertoi. Sanoi kuitenkin ensi yhteydenotolla, että myyjällä on kiire - meillä taas ei ollut - oli aikaa kesään saakka. Siinä eivät nyt kummankaan suunnitelmat kohdanneet.

No, odoteltiin. Talo ei mennyt kaupaksi. Hinta putosi. Talo ei edelleenkään mennyt kaupaksi. Hinta putosi jo toisen kerran. Nyt soitto välittäjälle uudestaan. Tiukat neuvotelut. Teimme tarjouksen eli siis pudotimme vielä hiukan hintaa. Hampaita kiristellen myyjät suostuivat kauppoihin. Meillä kädet hikosivat jalat tärisivät - jokohan tärppäisi!

Sitten yhtenä lauantaina löysimme itsemme pendolinosta matkalla katsomaan, mitä oikein oltiin luvattu ostaa.